Se tuntuu palavalta, kiinnostavalta, houkuttelevalta, kaikin tavoin helpolta. Molemminpuolinen veto on kova ja ajaudun samanlaisten ihmisten seuraan. Huomaan ajattelevani tilanteita ja vastapuolta pakkomielteisesti, en saa toista mielestäni. Suhteeseen liittyy kaunis tulevaisuudenkuva, jonka kylkiäisinä on sanat: "sitten kun".
"Kunhan saamme vain juteltua asioista..."
"Minun/hänen täytyy vain..."
"Kyllä mä ymmärrän, että hänellä on ollut vaikeaa..."
Auvoinen yhdessäolo on aivan nurkan takana. Ja sitten toisen. Vielä voi yrittää. Ja vielä. En halua luovuttaa. Meillä on niin hyvä yhdessä. Meidät on luotu toisillemme. Kuin elokuvan rakastavaiset mekin lopulta päädymme onnellisina yhteen, kunhan vain teemme tarpeeksi töitä suhteen eteen.
En suostu näkemään sitä, että repivää veto-työntö -leikkiä on jatkunut koko ihmissuhteen ajan. Tai sitä, että kun pysähdyn ajattelemaan, tarpeisiini ei ole vastattu. Olen odottanut tai vaatinut toiselta ihmiseltä jotain sellaista, jota hän ei tule toteuttamaan. Eikä halua toteuttaa.
Tällaisen ihmissuhteen taustavoimana on halu parantaa, korjata ja muuttaa tilannetta, itseäni tai toista ihmistä. Se luo ahtautta ja painetta suhteelle ja minulle. Jos suhde vastaa tarpeisiini, se ei tunnu vaikealta, takkuiselta ja edestakaisin huopaamiselta - kummallekaan osapuolelle.
Vaikka suhteessa on vuoristoratamainen kaava, siinä tuntuu jotain helppoutta. Draama tuntuu minulle niin tutulta, että en ehkä osaa edes kyseenalaistaa sitä. Tällaiseen olen tottunut. Toistan lapsuudessani opittua rakkauden mallia - oli se sitten hylkäämistä, huomion hakemista tai syyttelyä. Peilaan ihmisiin lapsuudessa koettua suhdetta vanhempiini. Valitsen tutun ihmissuhdeleikin ja satutan siinä itseäni niin kauan, kunnes jotain tapahtuu; ehkä mittani täyttyy, ehkä tulee ylilyönti jommalta kummalta taholta, ehkä jokin ulkoinen tapahtuma saa minut kyseenalaistamaan itseäni ja ihmissuhdetta. Sillon pysähdyn miettimään: mitä minä tarvitsen? Mitä minä tarvitsen tunteakseni oloni rakastetuksi ja hyväksytyksi? Jos pyydän, vastaako tämä toinen ihminen tarpeisiini? Haluaako hän vastata niihin?
Eheä ihmissuhde rakentuu kahden toisistaan irrallisen olennon vapaasta tahdosta synnyttää jotain yhteistä. Terve perusta ihmissuhteelle on olla siinä itseä varten. Valitsen tämän ihmissuhteen, koska se tuottaa minulle hyvää oloa, iloa ja täyttymystä. Minusta on ihanaa olla tämän ihmisen kanssa, siksi olen hänen vierellään. Haluan itselleni parasta. Haluan itselleni onnea. Haluan itselleni rakkautta. Haluan tulla nähdyksi ja kuulluksi ja haluan antaa tälle ihmiselle huomiota ja osoittaa hänelle rakkautta.
Kun laitan oman hyvinvointini etusijalle, vedän puoleeni sellaisia ihmisiä, jotka tukevat tätä uskomusta.
Siitä kohdasta käsin olen valmis rakastamaan aivan uudella tavalla.
Lämmöllä, Nea
Comments