Yhdisty siihen osaan itseäsi, jonka tunnet. Mistä nautit? Mikä saa ilon virtaamaan ja liikuttamaan sinua? Voit lisätä lempeydellä elämääsi sitä, mikä on sinulle tuttua ja rakasta, sitä, mistä iloitset. Niin pääset yhteyteen itsesi kanssa.
Mielen harha on tehdä enemmän, haluta enemmän, yrittää enemmän. Sille mikään ei riitä. Voit päästä vähemmällä. Se on helppoa, niin helppoa, ettei mielesi sitä ymmärrä.
Tee sitä mistä nautit. Nauti tästä hetkestä.
Ei ole enempää. Ei ole olemassa "lisää" tähän hetkeen Tämä riittää, kultapieni. Tämä tässä ja nyt on tarpeeksi. Sinä olet tarpeeksi. Sinä riität. Ei ole mitään, minne mennä. Ei tässä hetkessä. Ei ole mitään enemmän, mitä voisit olla.
Lopulta kaikki on kuin on ja itsessään täydellistä. Miksi pakenet tätä hetkeä? Miksi yrität olla enemmän kuin olet, parantua, tavoitella "parempaa" versiota sinusta, kun se on jo tässä? Se olet sinä. Tällä hetkellä. Muu on harhaa, mielen lineaarisen vastakkainasettelun tulosta. Liikut näiden kahden välimastossa. Et ymmärrä sitä, miten kaikki on tässä hetkessä jo täyttä. Et voi ymmärtää sitä mielelläsi, sillä se on mielen ymmärryksen ulkopuolella. Voit vain kokea sen, nähdä sen vain sydämelläsi. Luottaa maailmankaikkeuden järjestykseen, elämän luonnolliseen kulkuun. Puut kukkivat keväällä, kasvit kuihtuvat syksyllä, järvet jäätyvät talven tullen. Kaikkea ohjaa luonnollinen tasapaino, voima, joka on järjen ulottumattomissa. Voit luottaa vuodenaikojen vaihteluun, luonnossa tapahtuvaan muutokseen. Voitko luottaa siihen, että olet osa tätä kaikkeutta ja samat voimat vaikuttavat myös sinussa?
Voitko luottaa kevääseen?
Halusit tai et, ymmärsit tai et, olet osa maailmankaikkeutta ja toimit sen lainalaisuudessa.
Siksi sanotaan, että antaudu. Luovuta määräysvaltasi itseäsi suuremmille voimille, niin pääset osaksi elämän luonnollista virtaa. Taistelemalla vastaan, yrittämällä ohjata kohtaloasi määrittelemällä elämäsi ennalta teet itsestäsi lohen, joka ui vastavirtaan. Suurin ponnisteluin saatat päästä tavoitteisiisi. Elämääsi ohjaa sisäinen pakko, pyrkimys, tyytymättömyys. Tätä on kärsimyksen tie.
Ei ole helppoa antautua. Ei ole helppoa egolle luopua määräysvallasta, sillä sillon se, sinä, menetät kaiken minkä tiedät.
Totutta ei voi tietää, sen voi vain kokea.
Vain mieli ponnistelee yrittäessään olla tietynalainen, "oikeanlainen".
Totuus on tätäkin yksinkertaisempaa, helpompaa. Se ei sisällä ponnisteluja, pyrkimyksiä, pakkoa. Se vain on. Jos kärsit, voisi siis kysyä: Miksi teet tästä itsellesi vaikeaa?
Ehkä et ole vielä valmis luopumaan. Se on hyvä niin. Sinun ei tarvitse. Ehkä olet haluton tekemään ne toimenpiteet, jotka muutos vaatii. Totuus on tässä ja sinun täytyy haluta sitä, tuntea haluavasi sitä palavammin kuin mitään muuta.
Pää ja sydän. Kumman valitset tässä hetkessä?
Hyväksy se, ettet voi ymmärtää järjellä, mielellä. Luovu siitä yrityksestä. Uskalla antautua kokemukselle, tunteille, keholle. Lopulta nekin sulautuvat osaksi yhtä.
Et voi "tehdä" tai suorittaa totuutta. Voit vain olla totta. Itsellesi, jokainen hetki. Suostua totuuteen, jokainen hetki. Ja siihen kaikkeen, mitä totuus tuo tullessaan.
Luovu, antaudu, anna periksi.
Lämmöllä, Nea
Comments