Rakkaani, sinä ansaitset vain parasta. Moni täällä on uskotellut sinulle toisin. Että sinun täytyy olla toisenlainen, tehdä enemmän töitä tai asiat paremmin ansaitaksesi hyvää. Että on oltava menestyneempi, ulkonäöllisesti viehättävämpi, solakampi, lyhyempi tai pidempi. Että sinulla täytyisi olla enemmän kauniita tai kallitta (tai vähemmän kalliita) asioita ollaksesi onnellinen.
Sinä ansaitsen kaiken hyvän juuri nyt. Olet oman elämäsi tähti, Madonna, kuningas ja kuningatar. Ansaitset parasta, mutta se paras ei välttämättä ole 'enemmän' mitään.
Kaikki täällä lopulta on kutsu rakkauteen. Ja kaikki etsivät enemmän tai vähemmän tietoisesti rakkautta - sen kaikissa muodoissa, varjoissa ja haasteissa. Jos sinulla olisi kaikki rakkaus sinussa jo nyt, rauhoittuisitko? Haalisitko enää enemmän, yrittäisitkö olla jotain muuta kuin olet, juoksisitko rakkauden eri ilmentymien perässä vai vastaanottaisitko vain viimein kaiken hyvän, joka sinulle on suotu, koska tiedät olevasi sen arvoinen?
Se miksi meidän on vaikea sallia ja vastaanottaa hyvää itsellemme juurtaa lapsuuteemme. Siellä olemme rakentaneet perustan omalle arvollemme. Siihen myöhemmin olemme lisänneet kokemuksien myötä vahvistavia uskomuksia kuin kantamuksia tukemaan omaa sisäistä väittämää omasta arvostamme.
On mahdotonta vastaanottaa hyvää ja rakkautta, jos kokee, ettei ole sen arvoinen. Ja juuri sinne rakkaus haluaa tulla. Täyttää ne tyhjät kohdat, jotka huutavat täytetyksi tulemista.
Jos vain sallit.
Sillä rakkaus ei pakota. Tungettele tai työnny väkisin, sillä puhtain rakkauden muoto on olla vapaa.
Jos olet ollut ihmissuhteessa, jossa et ole tuntenut itseäsi vapaaksi, suuri todennäköisyys on, ettei siinä ollut rakkautta.
Tämä on iso väite. Kuitenkin mitä enemmän tutustut rakkauden puhtaimpaan muotoon, ymmärrät, ettei se vaadi, ei kahlitse, ei ole mustasukkainen. Se ei vaadi mitään itselleen. Sen keveys saattaa tuntua hämmentävältä ja vieraalta sellaiselle, joka on tottunut kantamaan elämässään omaa - ja ehkä vähän jopa muidenkin - taakkaa harteillaan.
Aluksi tällainen rakkaus tuntuu niin vieraalta, ettei se houkuttele lainkaan. Niin olemme tottuneet omaan kärsimykseemme ja tarinaamme, että turvaudumme mieluummin siihen, kun vastaanotamme jotain joka voisi tuoda meille helppoutta, yksinkertaisuutta ja onnea.
"Mieluummin tuttu häkki kuin vieras vapaus", ajattelee vangittuna kasvanut tiikeri. Mitä jos sinä et ole vangittu? Jos oletkin luotu kulkemaan vapaana, villinä, mahdottomana, lahjana maailmalle?
Sinä olet.
Olet valmis vastaanottamaan niin paljon hyvää kuin sallit itsellesi.
Kysymys kuuluu: Kuinka paljon se on?
Voisiko se olla enemmän?
Olet kaiken rakkauden arvoinen.
- Jenna
Comments