Mikä on totta sinulle juuri nyt?
Valehtelematta? Kaunistelematta?
Voisitko olla sen kanssa? Ehkä tunnet kaipuuta johonkin, jota et itse ehkä osaa nimetä. Kaipuun jonnekin parempaan, eheämpään, onnellisempaan? Parempaan työhön, elämäntilanteeseen, kaipuun jonkin tietyn ihmisen vierelle tai parisuhteeseen, kaipuun tervellisempään elämään, tasapainoon?
Voisitko sallia itsellesi epätäydellisyyden, puutteellisuuden, pienuuden? Päästää hetkeksi irti, hengittää syvään ja hetken, edes pienen hetken kuvitella, että kaikki on hyvin juuri nyt. Miltä se tuntuu? Voitko sulkea silmäsi ja tunnustella sitä hetken?
Miltä se tuntuu kehossasi? Rintakehässä? Käsivarsissa? Jaloissa?
Voitko sallia itsellesi hetken levähdyksen, hengähdyksen, päästää irti tarpeesta tietää, ohjata tai suunnitella ja vain luottaa. Luottaa siihen, että mitään hätää ei ole, ei kiirettä, sinun ei tarvitse olla missään muualla ja et ole missään muualla kuin siinä juuri nyt lukemassa tätä blogikirjoitusta.
Voitko olla hetken kanssani juuri tässä epätäydellisyydessä ja sallia tämän hetken olla juuri sellainen kuin se on? Sallia itsesi olla sellainen kuin sinä olet. Hyväksyä sen, että nyt tässä hetkessä et ole parempi, et menestyneempi, et suurempi tai iloisempi tai onnellisempi, et myöskään surullisempi tai ahdistuneempi. Olet vain, juuri nyt se, mikä olet. Ja se on tarpeeksi. Se on hyvin. Se on tarpeeksi.
Sinä olet tässä hetkessä tarpeeksi. Ja ei ole muuta kuin tämä hetki. Lämmöllä, Nea
Comentarios