Vastasyntynyt feminiinivoima

Olen uuden edessäIrti riuhtonut omistavat kahleetUskot menneen,ajan kutistamat luulot,ahtaat kuteet.Vastavihitty, vedestä noussutAlaston ja tuntematonvanhojen muistojen riivaamaNiistä etsin:Kuka on Jenna?

En tunne, en näe.En tiedä, en ole.Vesi valuu alastonta vartta pitkinkasteltu kauttaaltaanhiki sekoittuneena likaan.Kynnet pitkät, luomien peittämä ihokananlihalla.Mittailen sormia, tämän maailman luojiaJalat vankat, paksummatReidet mehevät, tukevat.

Olen Nainen,vastasyntynyt.Tulesta tulluthiileksi palanutveri virtaa ja vaatiielää, haluan elää!Millainen on elämäniMillainen minä, nainen,unelmieni?

Mahdollisuudet mittaamattomatvapiseva varmuussisimmän sointi tapailee,nuuhkii, janoisena etsiisävellajia,johon liittyä.Ja se löytää, kuuleetoisen, kolmannen neljäskinon iloluontoinen, kepeä, komeakinfanfaari yhdeksi luotuon aika kypsä, viimein nyt se soi ja kuuluu.Siihen nojaan, turvaanja saan tilan vuorollaniomassa soolossani loistaa.Hymisen ja hykerränkesytettynä kissana kerälläpaikkani pian löytäneenä.

Ei huolta,ei huolta.Minusta pidetään huolta.Ei huolta,ei huoltaMinussa on kaikki.

Jenna Nijmolen