Paasto henkisenä harjoituksena

Paasto kuuluu moniin viisausperinteisiin ja on tärkeä tekijä useissa uskonnoissa. Miksi ihminen haluaa olla syömättä (ja useissa tapauksissa myös juomatta) vapaaehtoisesti? Sitä minäkin olen useaan otteeseen itseltäni kysynyt. Ja silti päätynyt paastoamaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Itse asiassa olen paastonnut vuosittain viimeisen viiden vuoden ajan. Useimmissa tapauksissa kyseessä on ollut mehupaasto. Kerran olen paastonnut viiden päivän vesipaaston ja kerran neljänkymmenen päivän Ramadanin. Ensimmäinen paastokokemukseni oli vuonna 2016 Aeginassa, Kreikassa. Opiskelin ja asuin Kreikassa puoli vuotta ja paastosin yhteisöni mukana kolmeen eri otteeseen. Kukin paasto kesti vuorokauden. Viimeinen paasto oli nimeltään “solo time in nature” – vuorokausi luonnossa yksin paastoten. Kokemus oli voimaannuttava ja inspiroiva. Voisin kirjoittaa kokonaisen blogipostauksen pelkästään siitä kokemuksesta. Jääköön se kuitenkin mysteeriksi tältä erää.

Yleisesti ottaen minulla on paastoamisesta hyviä kokoemuksia – vaikkakin kaksi viimeksi mainittua paastokokemusta haastoi fysiikkaa tavalla, joiden perusteella en suosittelisi paastoa kenellekään. Fyysisesti ajateltuna paasto on hyvä keino antaa elimistön levähtää. Sanotaan, että paaston muutokset ulottuvat solutasolle asti. Ketoosivaiheessa, joka alkaa 2-3 päivän päästä syömättömyydestä, elimistö alkaa polttamaan hiilihydraattien sijaan rasvaa. Ja se olo paaston jälkeen! Jos on kokenut oksennustaudin ja siitä aiheutuvan “olen sittenkin yhä elossa” -fiiliksen – no, paasto vastaa samankaltaista uudestisyntymisen tunnetta.

Paastoon yksi osa on tietyntasoisen kärsimyksen sietäminen. Ei tunnu mukavalta tuntea nälkää ja oloa heikoksi. Minusta paaston yksi henkinen ulottuvuus on luonteen kehittäminen. Kehollisen epämukavuuden sietäminen on asia, joka herättää kaikenlaisia tunteita – ja lopulta on nöyrryttävä sen edessä, että ei kerta kaikkiaan vaan pysty edes kävelemään tavallista metsälenkkiä puuskuttamatta. Se lisää nöyryyttä. Kun paastolle antaa selkeän intention ja ottaa mukaan henkiset harjoitteet, kuten meditaation, kevyen joogan tai rukoilun, saa ihanteellisen pienen retriitin itselleen. Paaston aikana mieli hiljenee ja ihminen kääntyy sisäänpäin. Se on minusta ihanaa aikaa. Itselläni intuitio kirkastuu ja kuulen sisäisen ohjauksen tavallista herkemmin. Tunteet saattavat nousta pintaan ja voi kokea pyhyyden olevan läsnä. Paaston aikainen puhdistuminen tapahtuu monella tasolla.

Itselläni paastoamiseen on liittynyt myös suorittamista ja ankaruutta itseäni kohtaan. Vesipaasto sekä ramadan -kokemukseni olivat minulle tästä hyviä esimerkkejä. Kumpikin tuntui paaston aikana järjettömältä ja suoraan sanottuna kärsin niiden aikana. Järjettömyys tuli kehoa vastaan toimimisesta. Kun ylittää kehon voimavarat, on se sopivissa määrin kasvattavaa ja kehittävää – ja liiallisena se on rikkovaa. Tästä minulla on kokemuksia. Nykyään ajattelen, että todellista voimaa on edetä itseä kuunnellen ja omia voimavaroja sopivasti ja lempeydellä haastaen.

En voi olla miettimättä naisen ja miehen eroavaisuuksia kehollisen rasituksen suhteen. Naisen keho tulee haastetuksi jatkuvalla syötöllä kuukaudesta toiseen. Naisen hormonikierto vaikuttaa tunteisiin, mielialaan ja olotilaa sitä jatkuvasti muuntavasti. Ennen kuukautisia ja niiden aikana tunteet heittelee ja olo on herkkä. Olen tätä nykyä pohtinut sitä, mitä kaikkea naisen keho on luotu kestämään – ja olisiko sille hyvä sallia siitä syystä enemmän lempeyttä ja rakkautta? Tämä on saanut minut suhtautumaan paastoamiseen uudella tavalla. Miehillä ei ole samanlaisia hormonaalisia vaihteluita. Onko pitkät paastot hyödyllisempiä miehille kuin naisille? Voisiko paastoaminen aiheuttaa miehissä samanlaista tervettä vaihtelua ja herättelyä, johon naisen keho on kuukausittain jo tottunut?

Tänä vuonna aion kokeilla omanlaistani paastoa, johon olen yhdistellyt oppimiani asioita vuosien varrelta. Otan mukaan ramadanin rukoukset, meditoinnin ja mehupaastojen puhdistavat teet, kuten siankärsämön, puna-apilan ja nokkosen. Paastoan minimissään kolme päivää mehuilla ja smoothieilla, jonka jälkeen katson oloani ja päätän sitten jatkanko viiteen päivään asti. Siitä eteenpäin voin aloittaa kevyen paastosta laskeutumisen tai jos paastokärpänen on purrut, vielä jatkaa eteenpäin.

Itselleni pyhyys on tärkeä osa paastokokemusta. Luon sen asettamalla intention paastolle. Teen alttarin, jossa palaa kynttilä koko paaston ajan. Aloitan paaston seremoniallisesti ja nostan kortteja. Jatkan tätä aamuisin meditoinnin ja kirjoittamisen muodossa. Kauneuden tuominen osaksi kokemusta tuo itselleni merkityksellisyyttä. Se voi olla kukkien tuomista alttarille, unelmakartan tekoa, kynttilöitä ja koristeita. Lisäksi paastooni kuuluu päivittäinen kävely ulkona, rukoilu tai meditointi, itsereflektio ja musiikki.

Suosittelen paastoamista tai ainakin sen kokeilemista kaikille. Se on elämys! Tässä muutama vinkkini paastoajille:

1. Määritä itsellesi se miksi haluat paastota Terveydellisistä syistä? Henkisistä syistä? Tavan ja tottumuksen vuoksi? Tämä auttaa määrittelemään ja soveltamaan paastosta itselleen sopivan.

2. Valmistaudu paastoon etukäteen. Lopeta kofeiinin, sokerin ja lihatuotteiden nauttiminen mielellään viikkoa ennen paastoa. Pienennä annoskokoja ja vähitellen jätä esimerkiksi päivällinen kokonaan pois tai jos teet mehupaaston, korvaa osa aterioista mehuilla.

3. Tee suolihuuhtelu 1- 2 päivää ennen paastoa sekä aamuin ja illoin paaston aikana. Ne ovat paras lääke paasto-oireisiin, kuten päänsärkyyn ja pahaan oloon. Se lisäksi estää kaiken ulosteessa olevan toksisuuden imeytymistä takaisin kehoon silloin, kun ruuansulatus lakkaa.

4. Valmistaudu erityisen hyvin paaston jälkeiseen aikaan, jossa palataan syömisen pariin. Se on oman kokemukseni mukaan kaikkein vaikein vaihe paastossa. Syö tarpeeksi vähän, pieniä annoksia ja helposti sulavaa ruokaa, kuten kaurapuuroa ja riisiä.

Paastoaminen pääsiäisen aikaan, helmikuusta huhtikuuhun, on sille ihanteellista aikaa. Silloin paastoaminen todella on tavallista helpompaa. Syy tähän on maapallon syklinen luonne. Ennen kevättä maapallomme elää viimeistä uloshengityksen jaksoaan, jossa se päästää energeettisesti irti ennen seuraavaa isoa sisäänhengitystä, kevään puhkeamista. Paastoamalla tähän aikaan olet yhteydessä maapallon luonnolliseen syklisyyteen.

Viimeinen tärkeä vinkkini on, että jos olet paastonnut tietyllä tavalla useita vuosia, lopeta se ja kokeile jotain uutta. Henkisestä näkökulmasta käsin olet lopettanut kehityksen ja junnaat paikallasi, “tutulla” alueella. Tämä pätee monella muullakin toiminnan osa-alueella. Paaston, kuten ei elämänkään, kuulu olla ulkolähtöistä suorittamista, vaan kokemuksellista, kiinnostavaa ja sopivissa määrin haastavaa leikkiä.

Mielestäni onnistunut paasto on sellainen, joka ei tunnu jatkuvalta kärsimykseltä ja joka jättää sopivan “nälän” seuraavalle kokemukselle. Se tarkoittaa sitä, että herää ajatus: voisin tehdä tämän uudestaan.

Hyvää paaston aikaa teille, jotka sen aloitatte. Ja siunattua ramadania niille, jotka sitä vietätte.

Jenna Nijmolen